Paper Skit

You Look Like Your Dad So Dress Like Him

2011-06-28T14:29:00.000-07:00

No more to say, you'll get it.

(Large image within a click.)

Modelling / Ohjeita mallina olemiseen

2011-05-16T09:12:00.000-07:00

English:

(Suomi löytyy alakerrasta...)

When writing a fashion blog it might happen sometime that someone (or even a proper agency) spots you and wants to have you as a model in his/her/its photographs. With these tips you manage to work out any modelling situation. As in everything, the most important thing is to start rehearsing early. From now on it's wise for you to apply these practices in every photo shoot, even if you are by yourself.

1. Emphasize your personality

What the photographers/modelling agencies love is a model with a Personality. One of the best ways to accomplish this is to arrive late to show them your bohemian side. Never apologize, you are the star! You can also talk loudly to everyone about anything and everything to show you are outgoing, social, fun and talkative. Don't consider any subject too long. You can tell them about your wild night out last evening, your experiences with boys/girls, assistant's ugly glasses, anything fascinating! They'll love to hear you! (Just don't talk about politics or literature unless you want to bore them.)

2. Be picky about what you wear

The stylists suck. Always. You know what to wear, you are the trendsetter, the fashionista. If they make you wear something you don't like, complain loudly until they agree to change it. You can't be seen wearing something that doesn't suite your style.

3. Give them your best expressions and poses

You have been looking at the magazines with those same dull looking model-faces for ages. One always feels like the models' faces where glued to stay still. You don't need to be as boring as them! Even if the photographer tries to give you instructions, don't listen. He/she is trying to make you to look as boring as the basic models. You know better, you have been taking photos of you, like, for ages. So twist your arms and legs and especially your face to the wildest positions you can imagine and keep changing them constantly. Hold one position two seconds at most. You can also name your poses like this:

Missing the Bus - pose:

When you make the pose, you can shout the name of the pose out loud so that all people one the set will be amused about your creativity.

Suomeksi:

(English upstairs...)

Muotiblogin pitäjälle saattaa toisinaan käydä niin, että joku (ehkäpä jopa oikea mallitoimisto) huomaa sinut ja haluaa sinut malliksi kuviinsa. Nämä vinkit auttavat sinua selviämään mistä tahansa kiperästä mallintyöstä. Kuten kaikessa muussakin, myös tässä on tärkeintä aloittaa harjoittelu ajoissa. Tästä lähtien käytä näitä harjoitteitia silloinkin kun kuvaat yksiksesi, niin tosipaikan tullen et voi epäonnistua!

1. Korosta persoonallisuuttasi

Kuvaajat ja mallistoimistot rakastavat persoonallisia malleja. Myöhässä kuvauksiin saapuminen on yksi parhaista tavoista osoittaa kuinka boheemi oletkaan luonteeltasi. Älä koskaan pyydä anteeksi, he itse kutsuivat sinut, joten sinä olet paikan stara! Lisäksi voit puhua kovaan ääneen, mieluiten kaikille paikalla oleville, mistä tahansa aiheesta, jotta he varmasti huomaavat menevän luonteesi ja sosiaalisuutesi. Älä mieti puheenaiheta liian kauan, anna mennä heti kun jotain pälkähtää päähäsi! Voit kertoa eilisen villistä ryyppyreissusta, kokemuksistasi tyttöjen/poikien kanssa, avustajan noloista laseista, mistä vain, mikä sinua sattuu huvittamaan. (Kunhan et puhu politiikasta tai kirjallisuudesta. Se antaa sinusta kuivakkaan kuvan ja sitä et halua.)

2. Valitse tarkoin mitä puet päällesi

Stailistit eivät yleensä tiedä mistään mitään. Sinä olet asiantuntija alallasi, onhan sinun blogillasi jo satoja ellei tuhansia lukijoita. Olet tyylitaituri ja kaikki seuraavat sinua ja kopioivat sinun tyyliäsi, joten sinun ei tarvitse alentua jokun vähäpätöisemmän tyylitajulle. Jos he pakottavat päällesi jonkin vaatekappaleen joka on sinulle epämieluisa, valita kovaan ääneen, kunnes he suostuvat vaihtamaan sen.

3. Anna heidän nähdä parhaat asentosi ja ilmeesi

Olet varmaan itsekin jo kyllästynyt aina niin tylsiin ja saman näköisiin malleihin, joita lehdissä ja joka paikassa joutuu katsomaan. Sinun ei tarvitse olla yhtä kuolettavan tylsä! Vaikka valokuvaaja todennäköisesti yrittääkin antaa sinulle ohjeita, älä kuuntele. Hän yrittää vain saada sinusta yhtä tylsää kuin tavallisista malleista. Sinä tiedät parhaiten, olethan ottanut valokuvia itsestäsi jo iäisyyksiä. Joten voit väännellä raajojasi ja naamaasi aivan kuten tahdot, mitä enemmän, sen parempi, tietenkin. Vaihda asentoa ja ilmettä mahdollisimman usein, viivy paikallasi korkeintaan pari sekuntia. Voit lisäksi nimetä asentoja mielesi mukaan, kuten Bussinpysäytyspose. Kun teet jonkin asennon, voit huutaa sen nimen kovaan ääneen, jotta paikalla olijat saavat jälleen kerran hämmästellä luovuutesi hedelmiä!

Outfit of the day: Cardboard city

2010-11-24T12:01:00.000-08:00

Hyvät rakkaat lukijat, teitä on jo lukuisa määrä!

Vaikka osoitatte huonoa makua uhkarohkealla teollanne, lohdutan teitä, minun makuni tämän pitäjänä on vieläkin huonompi. Ei siis hätää, voitte vielä tulla tolkkuihinne.

Päivän asuna kaupunki.

Näin pukeudut kaupunkiin:

Etsi pahvia, etsi sakset. Leikkaa kaupunki. Mitä enemmän leikkaat, sitä suurempi kaupunki. Liimaa tai teippaa kaupunki kasaan. Liimaa tai teippaa kaupunki itseesi tai vaaleaan/ruskeaan vaatteeseen.

Muista, että ihmiset eivät ole tottuneet kaupungiksi pukeutuneisiin ihmisiin, saatat saada osaksesi kummallisia katseita. Se ei johdu sinusta, se johtuu kaupungista.

My dearest readers, there are such a countless number of you already!

Even though you show a very bad taste with your action of joining this blog, I comfort you. My taste is even worse, since I'm writing this thing. So do not worry, you can still recover.

Instructions if you desire to dress as a city:

Find cardboard. Find scissors. Cut city out of cardboard. The more you cut, bigger the city. Glue or use tape to attach city on yourself or light coloured clothing.

Remember: people are not accustomed to other people trotting around dressed as a city, you might receive peculiar looks.

The first post

2010-11-21T14:52:00.000-08:00

Hyvät lukijat! (Täsmentääkseni: lukija!)

Siis, hyvä lukijani! Tämä on ensimmäinen asupostaukseni.

Tänään päälläni oli paperia. Tarkalleen ottaen valokuvapaperia,

joka on elegantilla tavalla roskakorista tongittu.

Alunperin tein tämän naamiaiskäyttöön, mutta kauniin ja lumisen talvi-sään vuoksi, ajattelin, että paperimekko sopii kuvaan täydellisesti.

Valokuvapaperiin pukeutuessa kannattaa huomioida muutama seikka.

1. Pukeudu paperiin vain päivinä joina sinulla ei ole tarvetta istua alas, taikka käydä toiletissa. Valokuvapaperi ei nimittäin jousta.

2. Pukeudu varoen, paperi repeää saumoista.

3. Jos näet sateen, juokse lujaa.

4. Jos olet herkkähipiäinen, vältä koko materiaalia. Roskikseen heitetty valokuvapaperi on huonosti tai huonoakin huonommin loppuhuuhdeltu, mikä tarkoittaa kemikaalijäämiä ihollasi.

Dear readers! (To specify: reader!)

Dear reader, this is my first outfit post as you might have already spotted.

Today I wore some paper. To specify, photo paper, which I, with a most delicate manner, have dug out of the dustbin.

Originally this was a costume for a masquerade, but as the Winter weather in Finland was freezing and snowy today, I thought this is just the one thing to wear.

When you dress up in photo paper you might want to consider few points.

1. Dress in paper only on those days you don't desire to use the bathroom or sit down at all. The photo paper does not bend.

2. Be cautious when dressing up, it rips easily.

3. If you see rain, run.

4. If you have sensitive skin just forget the whole idea. Those who threw the papers away didn't process properly. The paper surely contains nasty chemicals that destroy your skin.

Öitä kaikille!

Nighty night!

Blogin olemassaolon oikeutus / My apologies and excuses for creating a fashion blog

2010-11-15T04:48:00.000-08:00

Hei hyvä maailma, internet ja lukijat, joita ei ole.

Täten ilmoitan, että olen pakotettu luomaan tämän muotiblogin.
Blogeja on kuin kärpässieniä sateella ja usein ne ovatkin yhtä käyt-
tökelpoisia ja kiinnostavia. Toivon, ettei blogin luominen aiheuta
kovin suurta vahinkoa maailmalle, ja nöyrästi pyydän, että myös
blogin luoja säästyisi suuremmilta vammoilta.

Teen valokuvasarjaa muotiblogeja pitävistä ihmisistä todella no-
pealla aikataululla ja koska minulta puuttuu yksi kuvattava, neiti
valokuvaaja on velvoitettu uhraamaan itsensä projektin nimissä.

Että voin kutsua itseäni muotiblogia pitäväksi henkilöksi, minun
täytyy blogin luomisen lisäksi tuottaa tähän kammottavan väri-
seen ympäristöön myös sisältöä. Sen täytyy tapahtua säännöllisesti
ja useammin kuin kerran vuodessa. Ymmärrän olevani velvoitettu
ja otan velvollisuuden vastaan asian hyväksyen, mutta raskain mielin.

Tulen kohtaamaan polullani valtavia ongelmia. Suurin niistä on,
etten ole kiinnostunut muodista tavalla, jota muotiblogin pitäminen
edellyttää. Ympärivuorokautisena (sanoisin täyspäiväisenä, mutta
se on tässä tilanteessa vähättelyä) opiskelijana minulla ei ole varaa
muotiin, kun muoti tähän maailman aikaan vaihtuu vähintään kah-
desti vuodessa. Siispä tässä blogissa esiintyy täysin käyttökelvottomia
ja outoja asuja, mitä erilaisemmista materiaaleista. (Tämän kirjoit-
taessani ymmärrän myös, että olen siis sitoutunut myös tekemään
asuja, mahdollistaakseni bloginpitämisen.) Halvoin materiaali, jonka
äkkiseltään keksin, on dyykattu paperi, Paper Skit.

English:

Dear World, Internet and the Readers that Don't Exist,

I'm about to announce you that creating this blog about fashion was
a necessity. I'm aware that there are blogs like this like stars in the
sky. Many of them equally unique. I hope this new blog causes no
damage to the world and humbly ask if the creator would also be
saved from further injuries.

Reason for this blog is fairly simple: my photo series of fashion blog-
gers is one picture short of its goal. This is why self-sacrifice takes
place and this blog was born. To call oneself a blogger, I know I have
to update this horrid-looking thing frequently. My preference for
once-in-a-lifetime won't do. I agree to the terms of blogging with a
sinking heart.

I'm going to face enormous problems along the way, smallest of
which is not the fact that I'm really not that much into fashion. As I
work as a 24h student the biggest problem is that I in fact am as
poor and miserable as a student. I just can't afford to wear fashion
as fashion goes out of fashion so fast. Therefor this blog is going to
showcase some incredibly unwearable pieces of clothing, mostly
self-made. (I'm aware that I'm compelled to make them to do this.)
Name of this blog comes from the cheapest material imaginable:
paper from the dumpster, Paper Skit.